 |
| Pirunlinnan huipulta. |
Kun nyt geokätköilystä alettiin puhua, niin eräs esimerkki erittäin kivasta kätköpaikasta, oli Lempäälän Pirunlinna. Haimme sieltä yhden peruskätkön kallionkolosta, mutta tarjolla olisi ollut myös luolakätkö. Emme kuitenkaan olleet varustautuneet sellaista reissua varten, joten se pitää tulla noutamaan toiste. Kätkön lisäksi kiertelimme muuten vain aluetta ihmetellen luonnon (ja ehkä myös esihistorian ihmisen) aikaansaannoksia. Ehdottoman upea paikka siis, oli siellä kätkö tai ei!
Pirunlinna on Lempäälän Kuljussa Paistinkulmalla sijaitseva muinaislinna, joka on peräisin luultavasti merovingiajalta (noin 400-800 jaa). Linna sijaitsee alavan suomaan keskellä louhikkoisella kukkulalla, jonka pohjoisrinne muodostuu jyrkästä luonnonkalliosta. Muuten vuoren rinteet ovat loivempia ja näihin kohtiin on rakennettu vuoren lakea kiertävä kaarenmuotoinen yli 100 metriä pitkä kivivalli. Vielä noin 100 vuotta sitten kivivalli oli miehen korkuinen, mutta nykyisin se on matalampi, koska siitä on aikojen kuluessa vieritetty pois kiviä. Vallissa on etelän, idän ja lännen suunnalla portit. Eteläportti on vain yksinkertainen aukko vallissa, itäportilla vallien päät kääntyvät ulospäin ja länsiportilla vallin kummallakin puolella on alun perin ollut käytävä.
Pirunlinnan laen koilliskulmassa vuoren pohjoisjyrkänteellä sijaitsee 2–3 metriä pitkä ja leveä Pirunkirkoksi tai Pirunpesäksi kutsuttu kallioluola josta on löydetty kivikaudelta peräisin olevia piikivisiä nuolenkärkiä. Luolassa on sen perusteella päätelty asutun kivikaudella. Vuoren itäpäässä oli vielä 1750-luvulla kaivo ja myös linnavuoren pohjoispuolella sijaitseva Linnajärvi ulottui aikoinaan ennen järven pinnan laskua vuoren juurelle saakka. Pirunlinnan alueella on tehty tutkimuksia vuosina 1929 ja 1935–1936.
Paikanpäältä löytyi lohkareiden suojista useita vastikään käytettyjä nuotiopaikkoja, ja ilmeisesti lasten sammalista ja risuista rakentamien pikkumajojen jäänteitä, joten hyvällä mielikuvituksella pystyi kuvittelemaan helposti puolustettavissa olevan kukkulan laelle myös asutusta.
 |
| Huipulta näkee kauas! |
 |
| Tästä on kyllä vaikea enää nähdä, mikä on ihmisen tekoa. |
Kätkö oli loppujenlopuksi aika nopeasti löydetty, mutta paikan päällä viihdyimme kyllä ihan auringonlaskuun asti. Autolla pääsi noin kilometrin päähän, josta sitten kuljettiin jonkun hevostilan pihan läpi tarhojen välistä polkua pitkin metsään. Polku oli selkeä ja helppo seurata, mutta silti Pirunlinna pysyi metsän piilossa ihan viime hetkeen asti. Se tuli näkyviin oikeastaan vasta, kun olimme jo melkein sen länsirinteessä.
Kyllä siitä jyrkästä pohjoisrinteestäkin ylös pääsee, kun vähän taiteilee. Mutta oikeassa taisivat esihistorian ihmiset olla - ei tästä suunnasta kyllä salakavalasti joukolla hyökätä...
 |
| Muutama lohkare |
Suosittelen käymään, ajatuksia herättävä paikka! Ja kyllä me sinne luolaankin vielä ryömitään se toinen kätkö hakemaan. Saattepa nähdä! Yhtäkään kunnollista luolakätköä emme vielä ole löytäneetkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti