Juhlistamista

Juomalaseja vaille valmis kattaus!

Eilen illalla meillä juhlistettiin joulun tuloa (ja myöhästyneitä kihlajaisia myös, vaikka ei sitä kellekään mainittukaan) pikkujouluillallisen merkeissä. Mukaan oli kutsuttu 13 henkeä, joista lopulta 10 pääsi tulemaan, ja näinollen syöjiä oli yhteensä 12 - tällaiset juhlat kerrostalokaksiossa pakottivat vähän improvisoimaan ja käyttämään koko tuolikapasiteetin, mutta kaikille saatiin istumapaikka jonkinlaisen pöydän äärestä ja vielä niin että kaikki mahtuivat samaan tilaan.

Kaikki lähti ajatuksesta, että olisipa hauska paistaa joskus kokonainen kalkkuna - ja kutsua kavereita syömään. Ja niinhän me sitten tehtiin. Hommasin 5,1kg painoisen pakastekalkkunan (joka majaili aluksi kaverin pakastimessa, koska omaan ei mahtunut), ja aloin selvittämään kalkkunanpaiston saloja. Parhaat ohjeet löytyivät tietysti englanniksi - amerikkalaiset ovat tehneet kiitospäivän kalkkunan paistosta oikean taiteenlajinsa. Ja pirulaiset käyttävät ruokaohjeissaan yksikköinä paunoja, kuppeja ja gallonia!

Tarkkojen laskelmieni tuloksena päädyin siihen että tuonkokoisen kalkkunan sulatuksessa menee kolme vuorokautta, ja kannoin sen maanantai-iltana parvekkeelle n. 3-5 asteeseen. Sitten satuin lukemaan kalkkunapaketin kyljestä, että mokoma mukamas sulaisi jääkaappilämpötilassa 20 tunnissa! Pelästyin jo, että mokoma sulaisi liian nopeasti, ja käärin sille mm. villapaidan päälle eristeeksi, ja kylmäkallet kainaloon. Mutta pelko oli turha, vielä torstai iltana kalkkunaparka oli kovin kankea, vaikka olikin viettänyt keskiviikko-torstai yön jo ilman mitään eristeitä ihan jääkaapissa.

Seuraava askel oli karkkunan suolaus/marinointi/maustaminen, elikkäs brine. Kaverilta lainattuun saaviin iskettiin vettä, sipulia, merisuolaa, omenanlohkoja ja sokeria. Ruokaseurueeseen kuuluneen moniallergikon vuoksi jätimme yrtit ja esim. hunajan ja sitrushedelmät pois. Liemeen olisi voinut laittaa myös esim. omenamehua/siideriä/viiniä, tai valkoviiniä, mutta tälläkertaa tyydyttiin tähän. Kalkkuna hulmautettiin sinne upoksiin, ja jälleen parvekkeelle. yhdeksi viimeiseksi yöksi.

Kalkkunan täytteeseen meni yksi vihreä omena, 3/4 pienestä lantusta, reilu 100g porkkanaa (näitä yhteensä litran verran), puoli litraa sipulia ja puoli litraa leipäkuutioita (gluteeniton ja vehnätön tumma luumuleipä). Koko seos keitettiin pehmeäksi perjantai-aamuna, ja työnnettiin kalkkunan sisään. M hoiti tämän osuuden, sillä olin perjantaina iltaan saakka töissä.

Itse kalkkuna oli nostettu aamulla huoneenlämpöön, huuhdeltu ja kuivattu ylimääräisestä suolavedestä, ja rasvatu pinnasta kasvimargariinilla. Täytön jälkeen sen koivet ja siivet sidottiin narulla (ensikerralla tarvitaan vahvempaa lankaa (kalastajalankaa?), ostamamme paistinauha oli liian heikkoa tähän tarkoitukseen!), kalkkuna huljautettiin kinkkupussiin ja uuniin (ensimmäinen puoli tuntia 200 astetta, sitten 3 tuntia 175astetta). Mahtui sentään, vaikka pikkiriikkinen uuni onkin!

Kun pääsin töistä kotiin, näytti uunissa jo tältä. Koska olin todellinen älykääpiö, en muistanut ottaa kypsästä kalkkunasta enää kuvaa sen uunistanousun jälkeen! Mutta toisaalta, vieraat olivat tulossa, ja me vielä tyhjennettiin paistoliemi kinkkupussista, asetettiin kalkkuna siististi pellille tarjolle, ja keitin paistoliemestä kastikkeen (lisäsin puolet lisää vettä, raastoin mukaan omenan, ja suurustin pottujauholla), ja paistettiin kaksi pellillistä (yhteensä 1,5kg) ranskalaisia linnun kylkiäisiksi. Kavereiden kanssa oli sovittu että he tuovat salaattia, jälkiruokaa, viinejä yms. Ja lopullisessa tarjoilussa olikin yhteensä 4 viinipulloa (1 valkoinen, 3 punaista), iso salaatti + lisäkkeet (esim. paprikat, juustot yms), yksi piiras ja yksi jäädykekakku. 12 henkeä söi mukavasti.

Kalkkunasta jäi hyvin vähän jäljelle, ja kastike oli oikein onnistunut valinta korvaamaan kalkkunan hienoista kuivakkuutta (ja halpa, ottaen huomioon että muuten paistoneste olisi heitetty pois!). Syömisen jälkeen tietysti saunottiin, ja ensimmäisenä adventtina sisälle tuotu joulukuusikin piti vielä neulasensa kasassa. Se on meinaan ihan aito kotimetsästä haettu, eikä mikään muoviversio! Ilta onnistui siis mainiosti, tästähän voisi tehdä oikein pikkujouluperinteen kaveriporukalle:)

Kaiken huipuksi yöllä oli satanut vihdoin vähäsen lunta! Joulutunnelma on siis lähes täydellinen, ja huomenna olisi tarkoitus pyörähtää myös joulutorilla Tampereen keskustassa. Torstaina oli viimeinen tentti, joten kouluhommat on tältä vuodelta taputeltu, joululahjat on kahta lukuunottamatta paketoitu ja joulukortit on lähetetty. Ei siis ole enää kiire juuri minnekään :) Pitäisiköhän sitä leipoa illalla pipareita?