Kuulumisia ja pukuilua

  • 0

Viimeaikoina olen ollut blogimaailmassa kovin laiska. Löysin pitkästä aikaa vanhan rakkaan harrastukseni lukemisen, ja ne jotka minua vähääkään tuntevat, tietävät että kun aloitan lukemisen, sille ei tule loppua. Parissa kuukaudessa kahlasin läpi Diana Gabaldonin Matkantekijä- kirjasarjan. Varsinainen sarja sisältää 8 kpl 1000-1400 sivuista kirjaa, ja sen lisäksi luin saman kirjoittajan spinoff kirjoja muutaman kappaletta, ne tosin eivät ole ihan noin järkälemäisiä. Parhaillaan työn alla on Robert Galbraithin (J.K. Rowlingin taitelijanimi) kaksi dekkaria. Blogielämä koki kolauksen, sillä saatoin joskus työpäivän päätteeksi olla kokonaan avaamatta kotona tietokonetta, ja sen sijaan istua sohvan nurkassa kirja kainalossa.


Lukemisen lisäksi olen ratsastanut säännöllisesti, ja alkanut pohtia vakavasti pikkukisoissa käymisen mahdollisuutta. Ensimmäinen tilaisuus meni kuitenkin sivusuun viisaudenhampaiden poiston osuttua samalle viikolle. Seuraavat kisat ovat joskus huhtikuussa tai mahdollisesti vappuna (tarkka päivä ei vielä ole tiedossa), niitä odotellessa. Viisaudenhampaita lähti maaliskuun alussa kaksin kappalein, ja nyt niitä ei enää ole jäljellä yhtään - onneksi! Vihdoin ja viimein viimeisetkin säryt ovat kadonneet. Mitään muuta mullistavaa tässä ei kai ole tapahtunut. Diplomityötä on kirjoitettu neljän sivun verran, sen suhteen pitäisi ryhdistäytyä.

Kun blogihiljaisuutta kertyi näin pitkälti, alkoi uudelleenaloittaminen tuntua vaikealta. Nyt tuli kuitenkin täydellinen hetki, sillä eilen kävin sovittamassa hääpukuja! Palvelu oli tosi hyvää, ja tämmöiselle sovituskoppeja inhoavalle penseilijällekään ei tullut ahdistunut olo. Löysin sieltä oikeastaan kaksikin suosikkia (ja Mikko tykkäsi kuvien perusteella samoista puvuista kuin minäkin!), mutta kuten arvelinkin, yhtään kaksivärisiä pukuja ei ollut tarjolla. Niinpä katselin lähinnä malleja, mutta en kuitenkaan tehnyt mitään ostopäätöksiä.



Puku numero 1 oli merenneitomainen ja pitsinen. Kyllä, noissa molemmissa kuvissa on sama puku, mutta ensimmäisessä kuvassa seison korokkeella. Puku sopisi minulle, jos olisin päätä pidempi, mutta tuollaisenaan se ei iskenyt. Pitsisyyskään ei houkutellut, mutta olkaimet olivat ihan kivat. Tuo oli kuulemma minulle juuri sopiva koko, mutta silti tunsin oloni vähän makkarankuoreen tungetuksi. Jos olisin pidempi, voisin kuitenkin harkita.


Puku nro 2 (vas) oli kapealinjainen. Helma oli sifonkia(?), ja laskeutui kauniisti. Omasta mielestäni se oli kuitenkin ehkä vähän turhan kapea, ja antoi tasapaksun vaikutelman etenkin silloin kun en seissyt korokkeella. Tuossa oli jotain eleganssia, jota ihailin, mutta se ei oikein tuntunut kotoisalta. Pidin yläosan muodosta, vaikka ylitsevuotava pitsisyys nyt ei olekaan ihan minun juttuni.

Puku nro 3 (oikealla) oli leveämpi helmastaan. Joku tuossa ei kuitenkaan säväyttänyt.. ehkä ne olivat nuo vinotaitteet yläosassa? Tai sitten tuollainen sydämenmuotoisuus yläosassa, joka ei tuntunut ihan istuvan vartalonmalliini.

Puku nro 4 (jälleen vasemmalla) oli pitsisyydessään ihan liikaa, mutta pidin yläosan mallista ja olkaimista. Itse puku oli toki minulle sovitusvaiheessa hieman liian iso, ja siksi antoi vähän tasapaksun vaikutelman. Pitäisin ehkä enemmän jostain vyötäröä korostavammasta. Tässä on kaikista kokeilemistani puvuista toiseksi paras yläosa!

Puku nro 5 (oik) oli vähän herätekokeilu, että tulipahan nyt sitten sekin malli testattua. Pidin tuosta matalemmasta vyötärölinjasta jossainmäärin, mutta tuo muhkea tyllihelma ei oikein mitenkään istu omaan tyyliini. Pitsiä ja muhkeaa tylliä, oikea prinsessaunelma - ei siis oikein minua varten!

Sitten oli mekko numero 6 (vasemmalla), toinen merenneito, sydämenmuotoisella yläosalla. Tuossa minua eniten häiritsivät nuo selkeästi erottuvat saumat. Sellaisia en tahdo pukuuni! Muutenkin tuo oli hieman jäykkä, ja jälleen malli sopisi ehkä noin päätä pidemmille morsiamille. Yläosa oli "ihan ok", mutta jotenkin tämä mekko sopii paljon paremmin huippumalleille kuin tällaisille tavallisille tallaajille. Tunsin oloni tuossa vähän typeräksi!



Sitten päästään mekkoon numero 7. Todellisuudesa tämä oli itseasiassa ensimmäinen sovittamani mekko, mutta testasin tätä myös viimeisenä. Tästä sukeutui oma suosikkini. Pidin etenkin etuosan yläreunan käänteestä, ja vartalonmyötäisyydestä. Laahusta tuossa oli ihan liikaa, mutta myös helmassa oli tuollainen kiva käänne. Helmassa ei näkynyt sellaisia häiritseviä syviä saumoja kuin esimerkiksi mekossa nro 6, koska siinä oli tuollainen läpikuultava valkoinen (sifonki? joku muu?) itse kiiltävän helman päällä.


Oikeassa reunassa on vielä sama puku pitsiboleron kanssa, jos totean etten kehtaa esitellä hartioitani. Tämä puku on minusta kiva simppeliytensä vuoksi. Ei liikaa pitsiä, eikä varsinkaan mitään kimaltelevia koristeita. Mikkokin yllättäen piti tästä puvusta eniten! En kuitenkaan ole valmis luopumaan kaksivärisen puvun haaveestani, joten en tätä aio ostaa. Nyt tiedän kuitenkin vähän paremmin, mikä malli minulle sopii :)

Ja joo, häihin on puolitoista vuotta. Ei tässä vielä jäniksen selässä olla!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti