Satunnaisia huomioita

  • 0
Häiden suhteen suunnitelmat ovat hyvin alustavia. On kevyttä budjettisuunnitelmaa, vieraslistaa, satunnaisia "eikö olisi kiva jos-" keskusteluja ja sopivan paikan metsästystä, kampauspohdintoja, sunmuita, mutta ei mitään lukkoonlyötyä. Lounais-Hämeen Pirtille ollaan päätetty mennä keväällä kauniimmalla säällä syömään ja katsomaan. Tai ehkä jo talvella, mikäli vaan tulee sopivan kaunis keli. Jostain kumman syystä haluan esitellä paikan Mikolle silloin, kun se on kauneimmillaan ;) Ympäröivää luontoa, läheistä järven rantaa ja Kaukolanharjun näkötornia ollaan Mikon kanssa jo ihasteltukin, ja jopa auto parkkeerattu Pirtin parkkipaikalle. Pirtillä oli tuolloin yksityistilaisuus, niin käveltiin vain ohi. En tullut varmaan edes maininneeksi siitä mitään, hitsi vieköön!

Kaukolanharjun Näkötornista
Itselleni paikka on tuttu useammistakin juhlista, ja Pirtin läheinen uimaranta on ollut lapsuuden suosituimpia uimapaikkoja. Itse Pirtin terassin suurista ikkunoista on kaunis järvimaisema, ja ympäröivä Saaren kansanpuisto sopisi hääpaikaksi kuin nenä päähän tällaisille luontohiippareille. Pitkämatkalaisille olisi kätevästi hotelleja Forssassa reilun vartin matkan päässä, taikka sitten Hämeenlinnassa reilun 40min matkan päässä.

Toki vaihtoehtojakin kartoitetaan ihan vaan, että tulee varmasti varattua meille kaikin puolin sopivin paikka. Tämä on ehdottomasti tähän mennessä selatuista vaihtoehdoista oma suosikkini, mutta ei tietenkään varata mitään ennen kuin molemmat ovat paikan nähneet. Varauksen voi tuonne tehdä korkeintaan vuoden ennen juhlaa, joten tässä ehtii vielä.

Vaikka mitään suuria suunnitelmia nyt ei ollakaan tehty, niin paljon ideoita ja pohdittavaa saatiin syksyllä juhlituista kaverin häistä, joissa olin morsiusneitona. Saippuakuplien puhaltaminen kirkon portailla oli hauskaa, ja paljon kivempi idea kuin vaikkapa linnuille vaarallinen riisi. Monta muutakin ajatusta mm. ohjelmasta ja häätansseista heräsi, mutta niistä lisää myöhemmin. Ja satuinpa puhumaan erään henkilön kanssa, että hän saattaisi tietää vaatetusalaa opiskelevan kaverin joka kaipaisi juhlapukutyönäytteeseensä tilaajaa. Teetetty hääpuku olisi kyllä hieno! Saa nähdä, mitä tästä kehkeytyy.



Kävin juhlaa varten ihan kampaajalla asti laitattamassa kampausta, ja siitä tulikin oikein kiva - ja se pysyi koko juhlapäivän oikein kauniina! Yleensä kaikenmaailman kiharaviritykset lässähtävät minulla alta aikayksikön, ja tämänkin kanssa pelkäsin pahinta annettuani kampaajalle vapaat kädet ja saatuani tuollaisen.

Tuo kuitenkin pysyi koossa hyvin, ja kun sen kotona purin (se sisälsi 53 hiuspinniä!!), olivat kiharat yhä aika muikeat. Olihan ne toki myös lakattu niin, että tuntui, mutta pysyivät koossa silti! Hääkampaukseksenikin voisin harkita jotain tuollaista nyt kun olen nähnyt sen toiminnassa! Kieltämättä sitä silmällä pitäen kävinkin kampaajalla noita häitä varten...


Yksi projekti häitä varten on sentään aloitettu, vaikka kyse nyt on paljon muustakin kuin vain häistä: vähän lihasta käsivarsiin! Lähtötilanne on kutakuinkin tuossa oikealla, ja ykkäolevissa iltapukukuvissa. Luisevat olkapäät, löysät käsivarret ja lihasten heikkouden myötä päätetyössä kipeytyvät kyynärpäät.

Jos haluan harkita hihatonta hääpukua, niin jotainhan tuolle on tehtävä! Samoin, jos haluan pysyä työkuntoisena alallani... Lisäksi kunnon kohottaminen (muualtakin kuin käsivarsista) ei ole koskaan haitaksi, ja saattaa jopa auttaa myös kehittymään ratsastusharrastuksessa. Millekään morsiusdieetille en ole rupeamassa, vaan syödä pitäisi melkeinpä jopa nykyistä enemmän. Ratsastustuntien lisälsi olen nyt yrittänyt raivata aikatauluuni tilaa ryhmäliikuntatunneille, ja ehkä jopa kuntosalille. Viimeksi nyt lauantai-aamuna tuli käytyä jumppatunnilla, ja kyllä huomaa olevansa lihasvoiman suhteen ihan rapakunnossa. Mitään bodarihommiakaan en ole alkamassa, mutta jos nyt edes saisin lihaskuntoa senverran että jaksaisin itse vaihtaa autooni renkaat, niin siinä olisi jo alku!

Eilen tosiaan vahdettiin talvirenkaat, ja totesin että vaikka teoriassa osaisinkin vaihtaa tienpäällä poksahtaneen renkaan, niin käytännössä käsissä ei riittäisi voima vääntää sitä pikkutunkkia, nostaa vararengasta takakontista, tai nostaa ja pujotella sitä paikalleen pulteille, hirvittäisi myös lähteä liikenteeseen itse kiristetyillä pulteilla..

 

Ehkä siis käyn vähän treenaamassa, ja toivon ettei siltikään tarvitse ruveta tienposkessa renkaita yksin vaihtelemaan. Renkaidenvaihtoon on onneksi olemassa parempiakin välineitä, kuten alla käyttöön otettu isompi tunkki (kuvassa näytetään kahdelle oppilaalle oikea kohta auton pohjassa, josta sitä saa nostaa), jolla minäkin sain auton ilmaan yhdellä kädellä :D



Renkaanvaihtokuvat hehkeissä navettahaalareissa eivät ehkä kuvasta ihan just sitä mitä hääblogeissa on totuttu näkemään, mutta mitäpä tuosta. Tästä blogista kyllä oli tarkoitus tulla täysiverinen hääblogi, mutta koska aiempi omiin kuulumisiini keskittynyt blogini Parasta Ikinä on pikkuhiljaa profiloitunut lähes täysin kissablogiksi, päätin että se saa sellaisenaan pysyäkin. Omat kuulumiseni kirjoittelen vastedes tänne.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti