Erämaassa oli kivaa!

Blogi on ollut vähän tuuliajolla, kun allekirjoittanut on keskittynyt nauttimaan kesästä ja kaikesta muusta puuhasta. Kesäloma oli ja meni, ja käteen jäi paljon kivoja kokemuksia! Kipaisimme nimittäin Lappiin vaeltamaan Urho Kekkosen kansallispuistoon! UKK-puisto sai kunnian olla kuudes puisto, jossa yhdessä vierailimme. 

Täytyy kyllä sanoa, että ihan oikean miehen olen itselleni valinnut :) Neljä päivää erämaassa: kolme yötä autiotuvissa, ja 45 kilometriä rauhallista taivaltamista ihan vaan keskenämme jutustellen keskellä ei-mitään puhelinsignaalinkin ulottumattomissa. Hetkeäkään ei ollut tylsää tai ikävää! Ensimmäisenä iltana saatiin nuotiokaveriksi hetkeksi pari kalastajaa, jotka totesivat, että ollaan me vissiin hyvä pari, kun uskallettiin keskenämme eräreissulle. Moni kun ilmeisesti lähtee erämaahan juurikin sitä omaa akkaa pakoon vaikka sitten kalareissulle. Ja me hullut olimme keskenämme matkalla, ja selvittiin reissustakin vielä ilman parisuhdekriisiä! Ja aiotaan ottaa sama joskus uusiksi. Tosin toki eri puistossa!

Reissukuvista kokosin albumin kuvateksteineen tänne, joten en blogia nillä enempää täytä.

Olisi kiva ehtiä vaikka ensi kesänä taivaltamaan Lemmenjoen kansallispuistossa. Voi kuitenkin olla, että hääjärjestelyt vievät liikaa aikaa ja energiaa, ja toisaalta kun on se häämatkakin, jota ollaan suunniteltu ulkomaille. Ei niitä lomapäiviä rajattomasti ole. Silti ostin Mikolle syntymäpäivälahjaksi rinkan (nyt vaellettiin lainavermeillä), ja ehkäpä häälahjatoivelistalle voisi ujuttaa kevyen teltan siinä missä matkustamokokoisen matkalaukunkin...? Jäi erittäin hieno fiilis matkasta, joten kyllä se ehdottomasti joskus uusitaan. Tai jos ei ihan heti lappiin asti keretä, niin kyllä täällä lähempänäkin on paikkoja, joissa keitellä iltasapuskat trangialla ja yöpyä vaikka laavussa. Suosittelen!

ps. Ajattelin kokeilla, että kuinka pitkälle syksyyn selviän hameissa. Just en ehkä marjametsään lähtisi, mutta töihin ja kauppareissuille! Pitää pistää villasukkahousuja ostoslistalle... Olen aina tykännyt hameista, ja nyt taas vaihteeksi yhdet farkut puhki kuluttaneena en millään jaksaisi lähteä ostamaan uusia..

Ongelmia, ongelmia, oppimista

Kehnon ratsastajan epikriisi: Vasen kylki painui kasaan tehtävää ratsastaessa. Istunnan tiivistämistä yrittäessään ja harjoitusravissa joustaa lisäksi pallean kohdalta, eikä siten onnistu kokoamaan hevosta tai hidastamaan vauhtia fiksusti. On kykenemätön pitämään ulko-ohjan tukea tarpeeksi vahvana, ja etenkin vasen nyrkki kääntyy helposti vaakatasoon. Potilas on lisäksi kankea kuin heinäseiväs.

Diagnoosi: akuutti harjoituksen ja kehonhallinnan puute.

Viime viikonloppuna olin ratsastusleirillä Sappeen Ratsutilalla, ja löysin ratsastusosaamisestani kaikki ylläolevat viat. Olin toki aiemminkin tuskaillut näiden ongelmien seurausten kanssa (hevosen kokoaminen, asettaminen ja pidättäminen on ollut hankalaa, hevonen asettuu liikaa sisälle ja/tai kulkee lapa edellä), mutta nyt tuntuu siltä että vihdoin löysin ja tiedostin ne oikeat ongelmat työstettäväksi. Ja työstää niitä tosiaan pitää! Jo heti maanantain viikkotunnilla pystyin hyödyntämään näitä oppeja, ja onnistuin hetkittäin saamaan oikein hyviä tuloksia. Lihasmuisti vaan on karu asia, ja opittujen virheiden korjaamiseen menee hyvä tovi...

Leirillä ratsastettiin kaksi kouluratsastustuntia (joista toinen puolitoistatuntinen) ja yksi estetunti. Ensimmäisen koulutunnin aihepiiriin kuului asettaminen, hevosen saaminen kuulolle, ja pysähdykset. Estetunnilla keskityttiin lähestymiseen ja istuntaan, ja toisella koulutunnilla hevosen kokoamiseen, ja askeleen pidentämiseen ja lyhentämiseen. Kaikilla kolmella tunnilla ratsunani oli iso- ja hidasliikkeinen ruunikkoruuna Väpä. Väpä oli todella mukava hevonen, joka palkitsi kyllä heti kun kyydissä osasi tehdä jotain oikein, mutta toisaalta ei hermostunut tai ryntäillyt virheiden vuoksi. Hypätessäkin se oli oikein luotettava oppimestari.

Jos vasen kylki painuu kasaan, niin onko se silloin heikompi vai vahvempi? Enpä osaa vastata..

Kun kerran ongelmakohtia löytyi niin useita, insinööri tietysti haluaa dataa. Tallilta löytyikin sopivasti ratsastussimulaattori, jolla pääsin testaamaan. Simulaattori ei onnistunut aiheuttamaan minuun samanlaista vinoutta ja kyljestätaipumista kuin hevonen, mikä on ihan ymmärrettävää. Simulaattorilla kun ratsastetaan suoraan, ja sillä on kovin pehmeät askellajit, Oikeat hevoset yleensä ovat väistämättä jompaan kumpaan suuntaan vinoja vähän samalla tavoin kuin ihmiset ovat oikea- ja vasenkätisiä. Simulaattori oli molempiin suuntiin yhtä voimakas.

Vaikka vinoutta ei simulaattorilla saatukaan esiin, niin muita virheitä kyllä! Simulaattoritunnilla opettaja seisoi vieressä, ja sain jatkuvasti sapiskaa käsieni asennosta. Siihen pitää tosissaan ruveta kiinnittämään huomiota. Vääränlainen vatsalihasten ja istunnan käyttö näkyi myös simulaattorilla: en meinannut saada peijakasta siirtymään hitaampaan vauhtiin sitten millään! Nyt sitä tulikin sitten harjoiteltua hyvin tehokkaasti.

Sain simulaattoritunnilta mukaani tulosteen, joka sai tietysti sisäisen insinöörini hyppelehtimään innosta. Ylhäällä vasemmalla näkyy painon jakautuminen sivusuunnassa eri askellajeissa. Ravi hieman heilutti, mutta viiva on suhteellisen suora.  Alhaalla vasemmalla käyrä kuvaa painon siirtymistä eteen-taakse suunnassa... Tässä suunnassa ravi heilutti vielä vähän enemmän, mutta ei vielä huolestuttavasti. Oikealla olevista käppyröistä vasemmanpuoleisin osoittaa kuitenkin, että ohjastuntuma ravissa on melkoista nykimistä, ja oikeanpuoleinen kaavio osoittaa oikean pohkeen olleen koko ajan kiinni hevosen kyljessä. 

Simulaattori ei siis näyttänyt ollenkaan niin isoja ongelmia istunnassa tai painopisteenhallinnassa, kuin hevosen selässä näkyy. Kuitenkin samat ongelmat hidastamisissa tulivat senkin kanssa vastaan, ja vieressä seisovan opettajan vinkit tulivat ehdottomasti tarpeeseen. Oikean jalan ongelmaa ei loppujenlopuksi todettu vakavaksi. Kun asiaa tutkittiin, todettiin lopulta että olen vain yksinkertaisesti jäykempi oikealta puolelta, ja siksi en saanut jalkaa tarpeeksi rennoksi siltä puolen. Pitäisi vissiin joskus venytellä... 

Kehonhallinta ja keskivartalon lihakset pitäisi nyt jotenkin saada hereille ja kehittymään! Ei muuta kuin hiihtämään ja jumppaamaan, ja nostelemaan painoja..! Tämä lienee hyvä jatkumo syksyllä aloitetulle morsiamen kuntokuurille..

Satunnaisia huomioita

Häiden suhteen suunnitelmat ovat hyvin alustavia. On kevyttä budjettisuunnitelmaa, vieraslistaa, satunnaisia "eikö olisi kiva jos-" keskusteluja ja sopivan paikan metsästystä, kampauspohdintoja, sunmuita, mutta ei mitään lukkoonlyötyä. Lounais-Hämeen Pirtille ollaan päätetty mennä keväällä kauniimmalla säällä syömään ja katsomaan. Tai ehkä jo talvella, mikäli vaan tulee sopivan kaunis keli. Jostain kumman syystä haluan esitellä paikan Mikolle silloin, kun se on kauneimmillaan ;) Ympäröivää luontoa, läheistä järven rantaa ja Kaukolanharjun näkötornia ollaan Mikon kanssa jo ihasteltukin, ja jopa auto parkkeerattu Pirtin parkkipaikalle. Pirtillä oli tuolloin yksityistilaisuus, niin käveltiin vain ohi. En tullut varmaan edes maininneeksi siitä mitään, hitsi vieköön!

Kaukolanharjun Näkötornista

Itselleni paikka on tuttu useammistakin juhlista, ja Pirtin läheinen uimaranta on ollut lapsuuden suosituimpia uimapaikkoja. Itse Pirtin terassin suurista ikkunoista on kaunis järvimaisema, ja ympäröivä Saaren kansanpuisto sopisi hääpaikaksi kuin nenä päähän tällaisille luontohiippareille. Pitkämatkalaisille olisi kätevästi hotelleja Forssassa reilun vartin matkan päässä, taikka sitten Hämeenlinnassa reilun 40min matkan päässä.

Toki vaihtoehtojakin kartoitetaan ihan vaan, että tulee varmasti varattua meille kaikin puolin sopivin paikka. Tämä on ehdottomasti tähän mennessä selatuista vaihtoehdoista oma suosikkini, mutta ei tietenkään varata mitään ennen kuin molemmat ovat paikan nähneet. Varauksen voi tuonne tehdä korkeintaan vuoden ennen juhlaa, joten tässä ehtii vielä.

Vaikka mitään suuria suunnitelmia nyt ei ollakaan tehty, niin paljon ideoita ja pohdittavaa saatiin syksyllä juhlituista kaverin häistä, joissa olin morsiusneitona. Saippuakuplien puhaltaminen kirkon portailla oli hauskaa, ja paljon kivempi idea kuin vaikkapa linnuille vaarallinen riisi. Monta muutakin ajatusta mm. ohjelmasta ja häätansseista heräsi, mutta niistä lisää myöhemmin. Ja satuinpa puhumaan erään henkilön kanssa, että hän saattaisi tietää vaatetusalaa opiskelevan kaverin joka kaipaisi juhlapukutyönäytteeseensä tilaajaa. Teetetty hääpuku olisi kyllä hieno! Saa nähdä, mitä tästä kehkeytyy.

Kävin juhlaa varten ihan kampaajalla asti laitattamassa kampausta, ja siitä tulikin oikein kiva - ja se pysyi koko juhlapäivän oikein kauniina! Yleensä kaikenmaailman kiharaviritykset lässähtävät minulla alta aikayksikön, ja tämänkin kanssa pelkäsin pahinta annettuani kampaajalle vapaat kädet ja saatuani tuollaisen.

Tuo kuitenkin pysyi koossa hyvin, ja kun sen kotona purin (se sisälsi 53 hiuspinniä!!), olivat kiharat yhä aika muikeat. Olihan ne toki myös lakattu niin, että tuntui, mutta pysyivät koossa silti! Hääkampaukseksenikin voisin harkita jotain tuollaista nyt kun olen nähnyt sen toiminnassa! Kieltämättä sitä silmällä pitäen kävinkin kampaajalla noita häitä varten...


Yksi projekti häitä varten on sentään aloitettu, vaikka kyse nyt on paljon muustakin kuin vain häistä: vähän lihasta käsivarsiin! Lähtötilanne on kutakuinkin tuossa oikealla, ja ykkäolevissa iltapukukuvissa. Luisevat olkapäät, löysät käsivarret ja lihasten heikkouden myötä päätetyössä kipeytyvät kyynärpäät.

Jos haluan harkita hihatonta hääpukua, niin jotainhan tuolle on tehtävä! Samoin, jos haluan pysyä työkuntoisena alallani... Lisäksi kunnon kohottaminen (muualtakin kuin käsivarsista) ei ole koskaan haitaksi, ja saattaa jopa auttaa myös kehittymään ratsastusharrastuksessa. Millekään morsiusdieetille en ole rupeamassa, vaan syödä pitäisi melkeinpä jopa nykyistä enemmän. Ratsastustuntien lisälsi olen nyt yrittänyt raivata aikatauluuni tilaa ryhmäliikuntatunneille, ja ehkä jopa kuntosalille. Viimeksi nyt lauantai-aamuna tuli käytyä jumppatunnilla, ja kyllä huomaa olevansa lihasvoiman suhteen ihan rapakunnossa. Mitään bodarihommiakaan en ole alkamassa, mutta jos nyt edes saisin lihaskuntoa senverran että jaksaisin itse vaihtaa autooni renkaat, niin siinä olisi jo alku!

Eilen tosiaan vahdettiin talvirenkaat, ja totesin että vaikka teoriassa osaisinkin vaihtaa tienpäällä poksahtaneen renkaan, niin käytännössä käsissä ei riittäisi voima vääntää sitä pikkutunkkia, nostaa vararengasta takakontista, tai nostaa ja pujotella sitä paikalleen pulteille, hirvittäisi myös lähteä liikenteeseen itse kiristetyillä pulteilla..

 

Ehkä siis käyn vähän treenaamassa, ja toivon ettei siltikään tarvitse ruveta tienposkessa renkaita yksin vaihtelemaan. Renkaidenvaihtoon on onneksi olemassa parempiakin välineitä, kuten alla käyttöön otettu isompi tunkki (kuvassa näytetään kahdelle oppilaalle oikea kohta auton pohjassa, josta sitä saa nostaa), jolla minäkin sain auton ilmaan yhdellä kädellä :D

Renkaanvaihtokuvat hehkeissä navettahaalareissa eivät ehkä kuvasta ihan just sitä mitä hääblogeissa on totuttu näkemään, mutta mitäpä tuosta. Tästä blogista kyllä oli tarkoitus tulla täysiverinen hääblogi, mutta koska aiempi omiin kuulumisiini keskittynyt blogini Parasta Ikinä on pikkuhiljaa profiloitunut lähes täysin kissablogiksi, päätin että se saa sellaisenaan pysyäkin. Omat kuulumiseni kirjoittelen vastedes tänne.